Mysliä itse tehden

Olen kuivanut omenoita, mansikkaa, mustikkaa mysliä varten. Kuopus tykästyi omatekoiseen mysliin ja tilasi sitä jokin aika sitten. Niinpä sitten jätettiin valmiit myslit kauppaan ja tehtiin omaa mysliä. Kuivatut omenat ja mansikat ovat meidän perheessä kovin suosittuja ihan sellaisenaan, mutta laitoin niitä myös mysliin. Mansikkaa, mustikkaa ja puolukkaa olen myös kuivannut. Mustikan ja puolukan uunissa, koska ainakin minun kuivurin ritilässä on niin suuret reiät, että olisi muuten marjat kuivurin pohjalla. Enkä tiennyt olisiko sinne uskaltanut laittaa alle esim. leivinpaperia joten laitoin marjat kiertoilmauuniin, jossa tosin kuivaaminen on valitettavasti paljon hitaampaa kuin kuivurissa.
Uuniin laitoin ensin kaura- ja neljän viljan hiutaleet sekä pähkinämurskaa, joihin olin laittanut sekaan vähän fariinisokeria, ruokaöljyä johon sekoitin hunajaa (edelliskerralla vaahterasiirappia) sekä hiukan kanelia mausteeksi.
Paahdoin niitä uunissa 175 asteessa noin 20 min. annoin jäähtyä. Lopuksi sekoitin kuivatut hedelmät ja rusinat sekä hiukan maissihiutaleita ja purkkiin.
Meillä lapset tykkää syödä tuota hillojen ja maidon kanssa ja kuopus jolla oli pienenä maitoallergia söi sitä myös riisi-, soija- tai kaurajuoman kanssa
.

Isoäitien ohjeita

Jos joku olisi parikymmentä vuotta sitten tarjonnut minulle nokkoskeittoa tai kapakalakeittoa olisin todennäköisesti kieltäytynyt kohteliaasti hymyillen. Jossain vaiheessa sitä kuitenkin on mieli muuttunut ja tullut halu kokeilla pula-ajan ohjeita.
Olen kysellyt ja udellut vanhuksilta mitä syötiin silloin ennen, kun rahat ja ruoka oli vähissä. Osa kertoo mielellään ja osa taas ei ilmeisesti halua antaa ohjeitaan saati puhua koko asiasta. Liekö sitten syy siinä, että köyhyys on heillä ollut aikanaan hyvin kiusallista ja noloa vai onko elintason noustessa ohjeet unohtuneet??
Omalta isoäidiltäni kyselin mitä ennen tehtiin tummasta leivästä, joka on kuivahtanut (leipää tuntuu meidän perheessä jäävän aivan liikaa pilaantumaan.) Sain ohjeen leipäressuun, mutta myös päivittelyä sukulaisilta jälkeenpäin, että eikö meillä onnettomilla ole ruokaa, kun joudumme kuivaa leipää nakertamaan. Naaman väri vaihtui vihreästä punaiseksi ja kaikki sateenkaaren värit siinä välillä, kun yritin selittää ettei kyse siitä ole vaan, että, jotta, koska ja kun... En sitten kuitenkaan kyseistä leipäressua kokeillut vaan korppujauhoja tein ruisleivistä ja käytin silakkapihvien leivitykseen. Olen joskus kokeillut pussikeiton sekaan niitä paloitella ja niin kummallinen makuelämys kuin olikin, niin ainakin minä tykkäsin.
Pussikeiton tilalle voisi tietysti tehdä vaikka kasvissosekeittoa.