maanantai 13. lokakuuta 2014

Isoäitien ohjeita

Jos joku olisi parikymmentä vuotta sitten tarjonnut minulle nokkoskeittoa tai kapakalakeittoa olisin todennäköisesti kieltäytynyt kohteliaasti hymyillen. Jossain vaiheessa sitä kuitenkin on mieli muuttunut ja tullut halu kokeilla pula-ajan ohjeita.
Olen kysellyt ja udellut vanhuksilta mitä syötiin silloin ennen, kun rahat ja ruoka oli vähissä. Osa kertoo mielellään ja osa taas ei ilmeisesti halua antaa ohjeitaan saati puhua koko asiasta. Liekö sitten syy siinä, että köyhyys on heillä ollut aikanaan hyvin kiusallista ja noloa vai onko elintason noustessa ohjeet unohtuneet??
Omalta isoäidiltäni kyselin mitä ennen tehtiin tummasta leivästä, joka on kuivahtanut (leipää tuntuu meidän perheessä jäävän aivan liikaa pilaantumaan.) Sain ohjeen leipäressuun, mutta myös päivittelyä sukulaisilta jälkeenpäin, että eikö meillä onnettomilla ole ruokaa, kun joudumme kuivaa leipää nakertamaan. Naaman väri vaihtui vihreästä punaiseksi ja kaikki sateenkaaren värit siinä välillä, kun yritin selittää ettei kyse siitä ole vaan, että, jotta, koska ja kun... En sitten kuitenkaan kyseistä leipäressua kokeillut vaan korppujauhoja tein ruisleivistä ja käytin silakkapihvien leivitykseen. Olen joskus kokeillut pussikeiton sekaan niitä paloitella ja niin kummallinen makuelämys kuin olikin, niin ainakin minä tykkäsin.
Pussikeiton tilalle voisi tietysti tehdä vaikka kasvissosekeittoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti